Superpoika

Kuun loppu häämöttää jo, lunta tuiskuttaa (hieman hymyilytti Yhteishyvän juttu "nyt on aika vaihtaa kesärenkaat") ja jotain käsitöitäkin on valmistunut. Ystävänpäiväksi lähetin pienemmille kummitytöille pikkujutut - mustekalan, siilin ja muffinssin. Kaikkien ohjeet oli jostain amigurumi-kirjasta, mikä oli kirjastosta lainassa tässä joku aika sitten. 

Poikaselle kesää odottamaan t-paita. Koon 104 cm kaavalla (koska ompelin samalla kaavalla synttärilahjaksi t-paidan 3-vuotiaalle tytölle, joka on meidän poikasta reilusti isompi enkä sitten jaksanut piirtää pienempää kaavaa), mikä on kyllä vielä varsin reilu. Apina-leijonatrikoo muistaakseni Ikasyriltä ja kaava Ottobren. 

Ameriikan maalta tuodulla tunisialaisella virkkauskoukulla harjoittelin koukkuamista lapasiin. Nämä meni kyllä taas siihen "ei mennyt niin kun Strömsössä"-osastoon. Kummankin lapasen alku meni oikein, mutta jossain kohtaa aloinkin pistämään koukun eri kohdasta läpi ja pinnasta tuli ihan erinäköistä. Tämän huomasin toisen lapasen kohdalla (sen olisin saanut tehtyä oikein), mutta sekin täytyi sitten tehdä tuolla omalla tyylillä, etteivät kovin erinäköiset olisi. 

Poikasellekin valmistui Suvi Simolan Guido. Koko 3-vuotiaan ja lankana Seiska Veikka vitosen puikoilla. Lankaa kului n. 200 g. Hihoista tein sentin pidemmät kuin ohjeessa ja näin tuli sopivat. 

Viime viikolla kotiutui kangaspaketti Itävällasta Lieblingsstückeltä. Sieltä tuli mm. tätä astronauttitrikoota, mistä poikaselle paita. Koko 104 cm (reilu, laitetaan odottamaan ensi syksyä), kaava Ottobren erilliseltä paitakaava-arkilta. 

Miehen sisko pyysi ompelemaan supermiesasun 4-vuotiaalle pojalle. Harjoittelin ensin ompelemalla poikasella supermiesasun fleecestä. Tämä oli muistaakseni lehdestä SK 8/2009 (tai olikohan se 9/2008?), helppokaava (väliasun kaava siis). Supermieslogo on netistä kopioitu. Fleecet Eurokankaat palalaarista. 

New York, osa 3

Torstaina lähdettiin katsastamaan Wall Street - odotuksissa oli nähdä laumoittain pukumiehiä, mutta pettymysten pettymys, kovin oli hiljaista. Mihin aikaa ne oikein ovat töissä?? Me kuviteltiin, että pörssi aukeaisi yhdeksältä, mutta ainakin siinä vähän yhdeksän jälkeen oli rauhallista. Höh. Tehtiin tästä toki sellainen johtopäätös, että maailmantalouden lama on varmasti totta ja hirmuinen, mutta onneksi me käytiin tukemassa heidän talouttaa ihan merkittävästi, että tällä viikolla siellä on varmaan tosi paljon vilkkaampaa jo... 

Wall Streetiltä jatkettiin China Towniin. Ihmeteltiin jänniä kalakauppoja ja ravintoloita - ja todettiin, ettei meillä ehkä olekaan ihan vielä nälkä. 

Joten suunnistettiin Lower East Sidessa sijaitsevaan kuppikakkukahvilaan Sugar Sweet Sunshine. Oli kyllä hyvää - ja halpaa. Kaksi kuppikakkua, latte ja tee 8 dollaria. Suosittelen. Kuppikakut näyttivät muutenkin olevan muodissa ja ihania kuppikakkukahviloita näkyi useampia. 

Samalla reissulla käytiin vielä katsomassa High Line kävelytie, joka on rakennettu vanhan tavarankuljetusrautatien päälle. 

Niin ja toinenkin lankakauppa löytyi. Knitty City, Upper West Sidellä 79. kadulla. Täällä oli tutumpia lankoja - sellaisia laatulankoja, cascade yarns jne. Täältä tarttui mukaan pari vyyhtiä Cascade Yarnsin Heatheria sekä silmukkamerkkejä. Oli sellaisia söpöjä virkattuja silmukkamerkkejä. 

Perjantaina reissukaveri jäi hotellille toipumaan vatsapöpöstä, joten tavoistani poiketen päätin käydä museossa. Museum of Modern Arts oli kovasti kehuttu, joten päätin mennä sinne, vaikka en todellakaan ole mikään taideihminen. No, virhehän se oli, sen 25 dollaria olisi voinut käyttää niin paljon paremmin - ostaa vaikka puoli tusinaa kuppikakkua ja yhtä monta kahvia. Museossa oli tarjolla opas, missä ohjeistettiin, että käynti kannattaa suunnitella hyvin, koska museo on niin iso, että riippuen siitä, että haluaako viettää museossa koko päivän vai vähemmän aikaa... Mä olin kyllä tosi tehokas, sillä ehdin reilussa tunnissa nähdä ihan koko museon. Aloitin viidennestä kerroksesta, missä oli näitä tutumpia ja vähän vanhempia taideteoksia nähtävillä - Picasso, van Gogh, Frida Kahlo... Siis monta sellaista teosta, jotka jopa minä kykenin tunnistamaan - en kyllä voi sanoa, että olisi ollut mitenkään järisyttävän hienoa nähdä ko. teokset livenä. Alempien kerrosten vielä modernimmat teokest oli kyllä ihan omaa luokkaansa... Koko ajan odotin, että milloin jostain hyppää esiin piilokameran kuvaaja ja huutaa, että "Menit lankaan, eihän tämä nyt oikeasti mitään taidetta ole". Tässä muutama: 

pari kerrosta tiiliä lattialla (pohdin pitkään, että onko tämä penkki vai taideteos, mutta seinältä löytyi joku kyltti, miten tämä taideteos tutkii taiteen ja arkielämän rajamaastoa). 

Kyllähän noi koripallon akvaariossa on ihan näppärä vaihtoehto - ei tarvitse ruokkimista miettiä ja toisaalta pallot eivät kuole, vaikka sinne kaataisi hajuvettä sekaan. (joskus takavuosina yhden kaverin pikkusisko kaatoi akvaarioon hajuvettä, että kalat rakastuisivat, mutta se rakkaus vei hengen melkein kaikilta kaloilta kyllä). 

Tämä oli mun suosikkiteos. Lattia täynnä karkkia - ja siitä sai ottaa karkin ja syödä. Joku mullistava ajatus taiteilijalla tästäkin oli. Karkki maistui ananakselta. Myös matkamuistimyymälä oli kiva - sinne kyllä voi mennä, vaikkei museoon menisikään. Suosittelen. Niin ja se museon narikka oli mahtava - sinne ei saa jättää takkia, jos ei ole pääsylippua ostettuna. 

Perjantai-illalle meillä oli ohjelmassa Ivana Helsingin muotinäytös New Yorkin muotiviikoilla. Siskolle tuli ko. tilaisuuteen kutsu, jonka me pääsimme hyödyntämään. Oli aika huikeaa. Ovella tarkastettiin, että löytyivätkö nimet listasta ja siinä sai myös istumapaikan numeron. Tässä blogissa on hyviä kuvia tilaisuudesta. Oli paljon kivoja vaatteita ja osa sitten niitä vähemmän kivoja. Ehkä hurjin oli tupsuliivi (kuva siitä löytyy tuosta yllä mainitusta blogista), että jos nyt kaikki menivät ostamaan sen syksyllä mainostetun tupsukehikon, niin kesällä voi sitten askarrella syksyksi muodikkaan liivin. 

Näytöksen jälkeen suuntasimme Nolitaan Ivana Helsingin myymälän vip-avajaisiin. Kiva myymälä mukavassa ympäristössä. Toivottavasti menestyy. Erikalle totesin, että tämmöiset myymälän avajaiset on vähän samanlaiset kuin taidenäyttelyn avajaiset - kummassakin on tarjolla viiniä muovikipossa, mutta vaatekauppa on siinä mielessä parempi, ettei tarvitse edes yrittää teeskennellä olevansa kiinnostunut taiteesta. Vaatteista on niin paljon helpompi pitää. Jos vielä laihtuisi kokoon 36, koska mallikappaleet ovat sitä kokoa ja niiden hinta oli ehkä 30 % normaalihinnasta, niin voisi joskus ostaakin tuollaisia vaatteita. 

Lauantaina ohjelmassa oli matkalaukkujen päällä istumista ja punnitsemista. Tullessa laukku painoi 11 kg, paluumatkalla 21 kg - ja tennarit oli pakattu käsimatkatavaroihin.... Lauantaina ei pakkaamisen lisäksi ihmeitä tehty. Hotellin lähistöllä käytiin manikyyrissä ja pedikyyrissä (hinta 20 dollaria + tipit). Hotellin kautta tilattu shuttlekuljetus tuli hakemaan liian aikaisin ja kentälläkin oltiin vähän turhan hyvissä ajoin, koska turvatarkastukseen ei ollut minkään valtakunnan jonoja ja Finnairin käyttämä terminaali 8 oli varsin pian nähty. 

Kaiken kaikkiaan hyvä reissu, vaikka kyllähän tuo lentomatka vähän pitkä on. New York oli yllättävän rauhallinen ja siisti paikka, voisin kuvitella meneväni uudestaankin - ehkä sitten 40-vuotiaana New Yorkin maratonille (mutta siihenhän on vielä vuosia, että katsotaan sitä sitten uudemman kerran). 

New York, osa 2

Maanantai oli varattu shoppailupäiväksi. Varattiin jo etukäteen shuttlebussikuljetus Woodburyn outlet alueelle.  Saamissamme ohjeissa ilmoitettiin, että kuljetus hakee hotellilta klo 8:15, että varmuuden vuoksi olisi hyvä olla valmiina jo klo 8:00. Joten siinähän me täsmälliset suomalaiset sitten seisoimme pihalla tasan kahdeksalta - ja kyyti tuli lopulta klo 8:35, kun meinasi jo epäusko iskea, että tullaanko meitä hakemaan ollenkaan... Pikkubussi kuljetti meidät tunnin matkan päähän eli hyvin ehdittiin, koska kaupat aukesivat vasta kymmeneltä. Edestakaiselle kuljetukselle tuli hintaa 49 dollaria, joten piti tietenkin shoppailla sitten sen verran paljon, että tuli matkan hinta katettua halvoilla ostoksilla. Eikös se niin mene? Kuvassa Erika ja osa meidän ostoksista... Shoppailuaikaa jäi reilu 6 tuntia, ihan riittävästi. Alueella oli eri merkkien liikkeitä matalissa pienissä taloissa, oikein miellyttäviä kierrella. Itselle tarttui matkaan kolmet conversen tennarit (meidän perheen tytöt voi tennaroida kesän kirkkaan punaisissa kengissä), yhdet farkut, useampia paitoja ja keittiötarvikekaupasta pursotinpusseja, keksien koristelujuttuja ja sokerimassan koristelusysteemejä. 

Tiistaina oli keskustassa Giantsien voittokulkue, mitä ajattelimme paeta Brooklynin puolelle. Aamu-tv:n lähetys kertoi, että osa kaduista ja metroasemista suljetaan paraatia ennen jo ja näytti myös sitä, että faneja kertyi jo aamuyöstä lähtien aitojen taaksen paraatia odottamaan - joka alkoi siis klo 11. Meidän tarkoitus oli kävellä Brooklyniin päin siltaa pitkin, mutta siinä vaiheessa kun pääsimme lähimmälle metroasemalle, oli väkeä paikalla jo melkoisesti ja katuja suljettu (ja me siis lähdimme kahdeksan jälkeen liikenteeseen). Vaikka kyselimme useammalta poliisilta tietä sillalle, niin lopulta totesimme, että taitaa olla parempi hypätä metroon ja kävellä takaisin päin. Onneksi ehdittiin metroon ennen kuin asema suljettiin. Poliiseja oli paraatia turvaamassa valtavasti ja muutenkin poliiseja näkyi paljon. Olivat myös varsin ystävällisiä ja avuliaita, tietä kyselimme useampaan kertaan heiltä. 

Noin ylipäätään New York tuntui turvalliselta kaupungilta. Kerjäläisiä näkyi todella vähän - vähemmän kuin Helsingissä  - eikä kodittomiakaan näkynyt kuin muutama. Kaiken kaikkiaan tuntui, että Helsingissä on vaarallisempaa kuin New Yorkissa. 

Brooklynissä meillä oli kaksi kohdetta: kasvitieteellinen puutarha ja juustokakkukahvila. Kasvitieteelliseen puutarhaan oli ilmainen sisäänpääsy arkisin talvella (kesälläkin tiistait taisivat olla ilmaiset). Ulkoalueilla japanilainen puutarha oli hienoin, noin muuten oli aika kuollutta - ei ehkä ollut yllätys. Lisäksi oli kasvihuoneita, joissa oli eri alueiden kasvillisuutta esillä. 

Kahvila nimeltä Junior´s oli opaskirjan mukaan kuuluisa juustokakuistaan, joten sinnehän sitä piti mennä. Kakku oli hyvää ja palat valtavia - yhteinen palakin olisi riittänyt, sillä kaikkea ei vaan kyennyt syömään. 

Tässäkin kahvilassa oli kyltti muistuttamassa työntekijöiden käsienpesusta... Äkkiseltään sitä voisi kuvitella, että tuo olisi sellainen asia, ettei siitä tarvitsisi erikseen muistuttaa. 

Takaisin päin päästiin kävelemään siltaa pitkin. Jalankulkijoiden puolella oli paljon väljempää kuin autoilla. 

Kun kerran oltiin Manhattanin eteläosissa liikenteessä, niin käytiin samalla reissulla myös century21 tavaratalossa WTC:n muistomerkin liepeillä - kuvassa uusi uljas WTC-torni, mikä oli rakenteilla. Century21 oli kamala - halpaa siellä kyllä oli, mutta tavarat todella sekaisin esillä. Mystistä oli myös se, ettei esim. rintsikoita saanut sovittaa - niillä oli kuitenkin palautusoikeus eli kotona olisi voinut sovittaa ja sitten palauttaa sopimattomat. Tässä oli varmaan joku todella mystinen amerikkalainen logiikka. Minä sain kuitenkin sovittaa sellaista sporttitoppia, missä on "sisäänrakennetut" rintsikat. Outoa oli se. 

Keskiviikkona meidän piti retkeillä chinatowniin ja niille nurkille muutenkin, mutta telkkarissa macy´s mainosti jotain "yhen päivän alemyyntiä" keskiviikolle, joten suunnitelmathan on tehty muutettaviksi... Aluksi ajeltiin kuitenkin Union Squarelle ja käytiin kirjakaupassa ja urheilukaupassa ja LANKAKAUPASSA. Lankakauppa oli nimeltään Lion Brand Yarn Store ja kauppa oli kyllä hienosti laitettu, mutta langat oli lähes pelkästään kaikkia akryyli-ihanuuksia. Suurin osa oli tuota kaupan omaa merkkiä ja saivat jäädä hyllyyn ihan rauhassa. Ostin tunisialaisen virkkuukoukun, koska marttaillassa sitä sivusta seurasin ja näytti kivalta, joten sitä kokeilen nyt seuraavaksi. Macy´s oli pienoinen pettymys. "Tätivaatteita" oli kerrostolkulla emmekä mielestämme vielä kuulu kohderyhmään. 

Kolmeksi suunnattiin Times Squaren lippukojulle ostamaan lippuja saman illan musikaaliin. Ostimme liput Maija Poppaseen hintaan -50%. Silti jäi lipuille hintaa 66 dollaria, että ihan tarpeeksi. Esitys oli kyllä hieno. Hyviä laulajia, mahtavia tanssikohtauksia ja lopuksi Maija lensi koko katsomon halki sateenvarjo levitettynä. Tuo Times Squaren seutu oli ainoa paikka, missä oli todella paljon ihmisiä liikkeellä ja kova ruuhka. Muuten oli yllättävänkin rauhallista liikkua. 

New York, osa 1

Reissusta palattu ja tässä teillekin hieman reissurapsaa. Suuntasimme siis Kodin Sankari Erikan kanssa ihan Ameriikkaan asti. Finnairin suora lento lennätti meidät New Yorkiin JFK:n kentälle 4.2. Kone lähti Suomesta iltapäivällä ja perillä oltiin samaten iltapäivällä. JFK:n kentällä asetuimme piiitkään jonoon tulliselvitystä varten. Siinä jonoteltiin reilu tunti ennen kuin yksitellen asteltiin kopissa istuvan sedän tentattavaksi - miksi olet tänne tullut, missä aiot majoittua, mikä sinun sukunimi on ja kuinka se tavataan, kenen kanssa olet reissussa, valokuva ja sormenjäljet - niin ja sanopa vielä, että mikä se sukunimi olikaan... Keskustaan tultiin shuttle minibussilla. Matkaan taisi mennä tunnin verran aikaa. Majoituttiin upper west sidella sijaitsevaan Confort Inn Central Park West hotelliin - valintaperusteena lähinnä se, että se oli halpa. Valinta oli kyllä varsin hyvä. Hotelli sijaitse rauhallisella kadulla, ympärillä oli lähinnä asuinrakennuksia, joten rauhassa sai yönsä nukkua eikä käytävältä tai naapurihuoneestakaan meteliä kuulunut. Lähellä oli 72nd Streetin metroasema, joten nopsaan päästiin siirtymään muualle päin kaupunkia myös. Central Park oli ihan nurkan takana. 

Hotellihintaan kuului myös aamupala, mikä näytti olevan ennemmin poikkeus kuin sääntö hotellien kohdalla. Aamupala olikin oikea yksittäispakattujen eväiden taivas... Kaikki (banaaneja ja omenia lukuun ottamatta) oli yksittäispakattua - murot, jugurtit, voi... ja käytössä oli kertakäyttöastiat, joten kahden hengen aamupalan jäljiltä syntyi melkoinen kasa jätettä - mikä kaikki laitettiin mitenkään lajittelematta samaan roskikseen. 

Taloja hotellia vastapäätä

Lauantaina ei tehty muuta kuin käytiin syömässä pikaruokaa hotellin lähellä ja mentiin nukkumaan. Ja sunnuntaina herättiinkin sitten kolmen aikaan aamuyöllä - siinä tunnin verran surffattiin netissä yms. ja sitten vielä torkahdettiin hetkeksi ennen kuin aloitettiin päivä siinä kuuden maissa. Puolensa tuolla aikaerollakin - joka aamu oltiin liikkeellä varsin varhain (vastaavasti kyllä nukkumassakin hyvin aikaisin illalla). Joku ystävällinen sielu oli virittänyt huoneen kelloradion herättämään puoli seitsemältä aamulla ja kahtena viimeisenä aamuna nukuttiinkin niin pitkään, että siihen vasta herättiin.

Sunnuntai oli nähtävyyspäivä. Kaupunki oli todella hiljainen siinä vaiheessa kun lähdettiin liikenteeseen. Ostettiin metroon viikon kortti ja sillä sitten reissattiin viikon ajan. Ensin käytiin Empire State Buildingin näköalatasanteella 86. kerroksessa. Puolensa siinä, että on reissussa sesongin ulkopuolella - mihinkään ei tarvinnut jonottaa ihmeemmin. Myös sää suosi meitä ja päivät olivat varsin lämpimiä (plussan puolella siis). 

Empire State Buildingin jälkeen lähdettiin turistiristeilylle - katseltiin myös bussikiertoajeluita, mutta ne olivat varsin kalliita. Laiva ajeli 1,5 tuntia ja opas selosti nähtävyyksiä samalla. 

Risteilyn jälkeen katseltiin vielä hotellin lähistöllä central parkin ympäristöä. 72. kadulla oli Dakota Building, jonka eteen John Lennon ammuttiin ja kuulemma leskensä asuu talossa edelleen. 

Central parkissa oli John Lennon muistomerkki. 

Puisto oli hieno ja väkeä liikkeellä melkoisesti. 

Hyytävää helmikuuta

Hillittömän kylmiä päiviä ollut tässä - jostain syystä lapset eivät ollenkaan ymmärrä, että nyt olisi täysin ok istua viltin alla ja neuloa vaan kovasti tuntuu heillä riittävän virtaa kaikkeen muuhunkin. Huoh. Sisätiloissa on kuitenkin aikaa pääasiassa vietetty ja vähän enemmän olen ehtinyt ompeluksien pariinkin. Poikaselle ompelin uusimmasta ottobrestä velour-hupparin, koko 104 cm - oli aika pitkä tuo huppari, mutta hihat vastaavasti eivät järin pitkät (tai poikani on gorillojen sukua, paljon mahdollista myös). Jostain syystä noita vihreänsävyisiä kankaita oli kertynyt nurkkiin, vaikka en edes vihreästä pidä. Se on ehkä ollut tarjouksessa? Tai sitten tilausta tehdessä iskee sellainen "no, otanpa nyt tuota, kun tuo on tuollainen unisex-väri". Tämä on nyt tuollaista limen vihreää velouria. Selkäpuolelle applikoin norsuja. 

Viime viikolla olin kerrankin oikeaan aikaan koneella ja ennätin ilmottautua Villapeikolle testineulojaksi. Ohje kolahti sähköpostiin torstaina ja maanantaina valmistui pienelle neidille villapaita mallia Guido. Ohje ilmestyy helmikuussa ilmeisesti. Ohje on selkeä ja kiva ja varsin nopeasti neulottava. "The juttu" tässä neuleessa on erimittaiset helmaresorit - takaresori on pidempi kun etupuolen resori ja sitten tässä on taskut, aika söpöt kaiken lisäksi. Neulotaan alhaalta ylöspäin yhtenä kappaleena. Minulla oli tässä lankana 2-kertainen vironvilla, toinen oli itsellä jemmassa ja toisen värin sain Minnalta tässä joku aika sitten. Puikoilla 4.5 - jatkoin hihoja vähän ohjeen mukaisesta (olen entistä varmempi, että lapseni ovat sukua gorillalle...). Ai niin, ja tällä kertaa tein muuten oikein mallitilkun etukäteen. Tiheys siis 17 s/10 cm.  Langanmenekiksi arvailisin n. 200 g. Joten tammikuun saldona kulutettu lankaa 950 g, ostettu 350 g. (lahjaksi saatuja ei lasketa mukaan "sisään tulleisiin", mutta tietenkin kulutettuihin - eikö ole täysin loogista?)

Eilisen pikatikkina ompelin neidille velourmekon. Tämänkin kaava löytyy uusimmasta ottobrestä, tämä on se kansikuvan mekko. Pienin koko oli 86 cm, että onhan se tälle kirppuselle vielä varsin reilun mittainen (kuva ei kerro koko totuutta, neiti ei seiso ihan suorana tuossa, että ei se ihan noin reilu ole). Mutta tästä tuli kyllä hyvä, tykkään. Lisäsin tähän resorin kaulukseen, koska minun mielestä jäi kovin avaraksi se kaulaaukko pelkästään. Rypytykset tein perinteisesti lankojen avulla, koska framilon-nauhaa ei ollut jemmassa. Velour on eurokankaasta. 

Itselle ompelin "minuuttimekon" kirjasta "surrur, ompele oma marimekkosi". Kangas on Ikean pellavaa. Tästä tuli nyt vähän tämmöinen kaapu. Helma on ehkä vähän turhan leveä ja oisi kaivannut taskun tms. Helmaan tein kirjailuharjoituksen (ei onnistunut kovin hyvin, mutta ehkä harjoitus tekee mestarin).